Jos kirjottais muutaman sanasen imetyksestä. Se oli alussa todella hankalaa, mutta nyt sujuu jo ihan kun vanhalta tekijältä. Pienen lisähaasteen antaa rintakumin käyttö, mutta eipä sekään paljoa enää hidasta. Ainoo, millon sen käyttö on todella raivostuttavaa, on kun lapsi huutaa ihan punasena nälkäänsä ja onnistuu siinä raivossaan aina huitasemaan kumin pois paikaltaan, jolloin ruuansaanti vaan pitkittyy ja pitkittyy. Tai öisin, kun ite on tosi väsyny ja lapsi on ihan just alkamassa huutaa ja ite vahingossa huitasen kädellä kumin pois.. se kun ei kylkiasennossa oikein muutenkaan pysy paikallaan, vaan pitää vähän pitää kiinni.

Ihan ensimmäisinä viikkoina koko imetys oli kyllä yhtä kärsimystä, enkä yhtään ihmettele, että monilla se saattaa helposti lopahtaakin jo alkutaipaleella. Molemmat nännit oli todella kovilla, veriset ja kipeät. Hyvää imetysasentoa oli tosi vaikea löytää ja sitten tulikin ostettua oikein kallis imetystyynykin avuks. Sitä tosin en ole juurikaan käyttäny, mutta kyllä se aluks autto jonkun verran hyvän asennon löytämiseen. Yöimetys kesti aina jonkun tunnin, kun kokosin ekaks itelleni hyvän asennon miljoonan tyynyn avulla ja sitten vauvaulla oli alkuaikoina sellanen tosi ärsyttävä tapa, että se halus imeä kaks erillistä kertaa. Eli ensin imettiin ehkä puolisen tuntia yhellä rinnalla ja sitten lopetettiin ja nukahdettiin siihen. Tai siis vauva nukahti. Ja sitten kun sen laski alas, niin meni muutama minuutti ja nälkäitku alko alusta ja piti syöttää vielä toinen rinta. Mutta sitten jotenki päästiin siitä tavasta eroon. Muistaakseni yritin "opettaa" vauvalle, että yhen imukerran jälkeen ei saa toista ja muutamassa päivässä se sitten luopuikin siitä tavasta. Ei siinä muuten mitään, mutta ärsyttävää oli nimen omaan se, että vauva ei alkanut imeä uudestaan ennen kuin sen oli laskenut pois käsistään.

Eipä ois siinä alkutuskassa uskonut, miten helposti koko imetys nykyään sujuu. Se ei enää pääsääntösesti satu ollenkaan, eikä tunnu oikeestaan miltään. Enää ei edes tunnu yleensä sitä alkuvihlontaa siinä ihan imun alussa. Ja asentokin on helppo rakentaa. Yleensä otan vaan yhen tavallisen tyynyn tohon syliin vauvan alle. Yöimetykset hoituu kaikki oikealla kyljellä maaten, välillä aamulla en edes muista, monta kertaa on tullut imeteltyä. Ja saatan nukahtaakin siihen, eikä varsinainen syönti kestä kun ehkä kymmenen minuuttia, jos sitäkään.

Alun epätoivon hetkillä miehen tsemppaus oli ihan hurjan tärkeetä. Ja hyvin se kyllä jaksoikin tsempata ja auttaa asentojen löytämisessä.

Omituinen sivuoire imetyksessä on oikean jalkapohjan särky. Varsinkin imetettäessä vasenta rintaa, oikeeseen jalkapohjaan sattuu ja melkein jokapäiväisestä jalkahieronnasta onkin tullut jo melkein tapa. Toinen ikävä oire on paha olo ja jano. Välillä tulee oikein fyysisesti sellanen tosi ikävä olo, johtuiskohan sitten siitä, että on juonut liian vähän tai jotain. Samoin nälkä on välillä tosi kova, tosin sekin on jo tasottunu. Sitä oli ehkä enemmän sillon alussa, kun maito vasta nousi, eikä tuotanto ollut vielä tasottunu.

Kaiken kaikkiaan oikein ihana ja helppo tapa ruokkia lapsi, kunhan alun hankaluuksista selvittiin. Eiköhän seuraavalla kierroksella suju jo huomattavasti kivuttomammin ja ainakin sillon tietää mitä odottaa.