Tänä aamuna puol seittemän oli aika karu herätys. Näin tosi tosi todentuntuntu unta, jossa tosin oli ihan päättömiäkin elementtejä, mutta eihän sellaset koskaan siinä unessa tunnu epäloogisilta. Kuten se, että mä olin BB:talossa ja se, että jouduin mun vanhempien entisessä asunnossa alkuasukkaiden hyökkäyksen uhriksi. Mutta eniten tunteita herättävä osuus oli se, että mä olin siellä lapsettomuuslääkärillä. Siellä oli tosi mukava lääkäri ja kaks hoitajaa/kätilöä. Sitten se kysyi multa, että oonko varma, etten oo raskaana. Ja sitten mä selitin, että oon tehny jo kaks testiä ja en vaan oo. Mutta sitten sillä oli jotkut mun labratulokset ja se katteli niitä ja sano, että niitten perusteella se tulos on ihan selvä. Ne oli tienny jo kuukauden, että mä oon raskaana. Ja niistä labrapapereista näky myös kaikki oireet ja se lääkäri sano, että se näkee niistä papereista, että mul on kaikki raskauden oireet, että on pakko olla. Ja musta se kuulosti tosi vakuuttavalta, koska jos kerta ne oireet näkyy niissä labratuloksissa, ni sittenhän niitten on oltava. Vaikka muuten oli tosi epätodellista ja sit ku lopulta tajusin, ni sain sellasen itku-innostus-hysteriakohtauksen. Ja se, mistä sen raskauden viimeistään näki, ni oli joko luku 0,42 tai 0,24 tai sitten ilman noita nollia. En muista tarkalleen, mutta numerot 2 ja 4 tarkotti selkeesti raskautta. Sitten mun oli seuraavaks jäätävä vielä johonkin tutkimuksiin ja sitten aloin vuotaa verta. Mutta ne sano, että se on ihan normaalia, että ei huolta. Mun piti vaan käydä ilmottautumassa vielä ja vessassa ja sit mul oli ongelmia, ku en tienny missä se ilmottautuminen tehään ja etin ympäri sairaalaa ja löysin tietokoneita, mutta en päässy niitten avulla mihinkään ja sitten vessareissukaan ei onnistunu niinku piti ja se oli tosi ahistavaa. Ja sitten heräsin ja se uni oli niin todentuntunen ja sitten siinä lopussa vielä, ku olin siellä vessassa, ni mietin, että musta oikeesti tulee äiti ja sitten ku heräsin, ni oli kieltämättä vähän tyhjä fiilis, ku tajus, että eihän se ollukkaan totta.

Tätä ois paljon helmpi kestää, jos ei näkis tollasia unia. Ja muutenki oon nähny kaikkia lastenhoitounia.

P.S. Tein toisen raskaustestin 11. päivä, joka sekin siis oli negatiivinen. Vielä aattelin, että jos tekis torstaina vielä kolmannen ja sit jos sekään ei sano totta, niin sitten ois ehkä jo syytä soittaa sinne lääkäriin. En tiiä, mutta ei voi olla musta niin, että jos ne ei alakaan ikinä, ni sit ei tehä mitään.. pitäähän siihen olla joku syy, ettei ala. Ja se ei nyt riitä, että stressaisin liikaa, koska en ees stressaa tai sit jos stressaanki alitajusesti, ni se on nimenomaan sitä, jolloin siihen ei paljoo voi ite vaikuttaa..