Suunnitelmissa oli tehdä ensi tiistaina raskaustesti (taas vaihteeksi), mutta eipä tarvi, kun menkat alko tänään.. tosin eipä mulla ois mitään järkevää syytä sitä testiä ollukkaan tehdä (muuta kun poikkeukellisen aktiivinen petikausi), mutta tarvitaanko siihen aina edes mitään järkevää syytä.. Tänään myöskin kuulin, juuri puolisen tuntia sitten, että toinenkin kaverini on raskaana. Jos en ole jo ennen maininnut, niin tämä on jo toinen tapaus, ja kummallakin on laskettu aika ensi joulukuussa. Vaikka osaankin iloita kummankin puolesta, tulee ensi syksystä varmasti henkisesti raskas. Meillä on ensimmäinen varsinainen käynti Jorvissa tutkimuksissa ensi syyskuussa, joka jo itsessään on varmasti stressaavaa aikaa. Samalla kun katsoo ihan läheltä läheisten ihmisten masujen kasvua, tulee se ottamaan koville. Yritän kuitenkin jo valmiiksi psyykata itseäni siihen ja olla katkeroitumatta.

Viime syksystä asti on ollut melko stressitöntä kautta tämän asian suhteen. Aloitin opiskelut ja vaikka meidän piti jo viime syksynä mennä sinne lääkärille, niin se sitten vain jäi. Ihan positiivista oli se, että pystyi keskittymään vaihteeksi johonkin muuhunkin ja koko vauvatouhu oli jonkin verran pois ajatuksista.. vaikka siellä taka-alalla kuitenkin tietysti. Nyt sitten kuume on taas korkeimmillaan. Syksyllä kun mahdollisesti jotain hormonaalista hoitoa saadaan, toivo nousee moninkertaiseksi ja sitä tekee joka kuukausi toiveikkaana raskaustestin. Pettymys tulee olemaan suuri, mikäli se kerta toisensa jälkeen näyttää yhtä viivaa. Kuitenkin tiedän että monilla on asiat vielä huonommin, joten turha sinänsä valittaa ja iloinen olen siitä, että kaikkia hyviä hoitoja on olemassa. Kuitenkin pakostakin puskee pintaan pieniä epäreiluuden tunteita siitä, miksi "kaikilla" muilla onnistuu..