En oo ikinä oikein mistään runoista välittäny, saatikka niitä osannu ite kirjottaa.. toisaalta nykyrunot on vähän sellasia, että tarviiko niitä ees välttämättä "osata" kirjottaa voidakseen sitä tehdä. No siis joka tapauksessa, yhtäkkiä mun runosuoni vaan aukes ja alkoi suoltaa runoja lapsettomuudesta. Ehkä sekin on sitten jonkunlainen kanava purkaa pahaa oloa. Vaikka nyt on kyllä ollut yllättävän hyvä mieli jo useemman päivän.. tai no uupumusta on muutoin kyllä ollut havaittavissa, mutta ei tän vauva-asian tiimoilta. Onneks, kun ei sille kerta mitään voi tehä..