Ihanaa oli Äiti!! Kyllähän mä aina ajattelin, että ihanaahan se olis saada oma lapsi, mutta en mä kuvitellutkaan miten ihanaa se todellisuudessa onkaan. Tää on todellakin mua varten. Kyllä mä tottakai töihinkin haluun vielä joskus palata ja opiskelutkin pitäis hoitaa loppuun, mutta tähän hetkeen tää on ihan täydellisyyttä. 

Vauvanhoito on tuntunu laitokselta asti tosi luontevalta, eikä oikeestaan missään vaiheessa oo tullu sellasta hetkeä, että mä en osais tai oisin jotenkin huono. Tunnun itseni vaan hyväksi äidiksi, enkä osaa ainakaan vielä tässä vaiheessa syyllistyä mistään. Eipä se tosin ole tarkoituskaan.

Erityisesti tunnen hyvä-äitä -hetkiä sillon, kun saan lapsen nukahtamaan helposti ja tyytyväisenä. Se on vaan jotenkin niin hellyttävää, kun lapsi nukahtaa. Ja vaikka tiedän, että ei se välttämättä johtu mistään mitä teen/jätän tekemättä, että lapsi hyvin nukahtaa, tunnen silti suurta tyydytystä sillon, kun niin tapahtuu.

Vielä kun rohkaistun ja saan käytyä avoimen päiväkodin aktiviteeteissa, niin kotiäiti-elämä on täydellistä. Vielä en oo uskaltaunu sisään asti, oon vaan tyytyny kävelemään ohitse. Muskariin oisin halunnu, mutta täällä ei oo enää mitään ryhmiä, missä ois enää vapaita paikkoja. Täytyy joulun jälkeen olla aktiivinen ja ilmottautua tarpeeks nopeesti. Siitä noi avoimet päiväkodit on kivoja, että siellä on sitten tollasta vaihtelevaa ohjelmaa.