Juuri tällä kyseisellä hetkellä, jos mietin koko raskausasiaa, niin päällimmäisenä pelkonani on se, miten sen itse fyysisesti jaksan. Kärsin melko pahasta migreenistä ja viikottaisista päänsäryistä, joihin ei auta mikään muu kuin migreenilääke ja mikäli nämä jatkuisivat mahdollisen raskauden aikana, en tiedä miten kestäisin. Tai toki kestäisin, kun ois pakko, mutta ei ois helppoo. Ja tiedän, että pahoissa tapauksissa lääkäri suosittelee mieluummin lääkitystä, kuin kärsimystä, mutta mulla ois siinä vaiheessa oltava kyllä jo todella todella paha olo, ennen ku ottaisin minkäänlaista lääkettä. Ja mitään Panadolia on ihan turha edes harkita, koska siitä ei ole mitään hyötyä.

Pari vuotta sitten oisin ollu ihan fyysisesti ja henkisesti valmia. Sillon päänsäryt olivat jostain syystä paljon paremmalla tolalla ja ainoa huolenaiheeni olivat keskiselän kivut, jotka nekin olivat jo helpottamaan päin. Nykyään noita selittämättömiä selkäkipuja keskiselässä ei enää ole, mutta kun tätä raskautumista nyt joutuu odottamaan ja odottamaan, ehtii miettiä kaikenlaista, jolloin erilaiset pelotkin nousevat pintaan.