Perjantai 19.7.09 rv 40 + 0

Lasketun päivän aamu koitti ei-niin-mukavana. Yöllä kävin vessassa ja muistaakseni siivosin kissan oksennukset. Kun menin takaisin sänkyyn, oksennusäänet vaan jatkuivat, mutta koska sinne sänkyyn oli niin vaikea päästä ja joka paikkaan sattui, en jaksanut nousta, vaan toivoin, ettei oksut menis matolle. Meijän kissa siis on oksennellu sillon tällön ihan normaalisti, olematta silti kipeä, ja usein siihen on auttanut ihan matokuuri. Nyt kuitenkin n. viikko sitten annettu matokuuri ei ollut tepsinyt ja oksentelu vaan paheni. Aamulla sitten olohuoneesta löytyi yksi iso lammikko ruskehtavaa mönjä-oksennusta ja koko vessan lavuaari oli täynny samaa tavaraa. Kissa oletettavasti oli siellä nukkunut ja oksennellut päälleen. Kun se sitten jostain heräsi, oli sillä tassutkin ihan siinä tavarassa, ei siis ollut yhtään pessyt itseään. Koska tollaset oksennusmäärät ei oo enää mitenkään normaaleita ja oli siinä kaikkea muutakin oiretta, ni päätin, että nyt me lähetään lääkäriin. Ja koska synnytyskään ei antanut merkkejä itsestään, ni ei sitäkään tarvinnu murehtia.

Lääkäri antoikin sitten vähän murskaavamman tuomion, kun mitä osattiin odottaa. Jotenki olin kyllä tullu jo ite siihen lopputulokseen, että se on kovasti kipeä ja mitä enemmän kaikkia oireita mietti, ni ihan selvältähän se sitten lopulta vaikutti. Jotenkin niin oireita oli vaan tosi vaikee nähä, kun kissan kanssa on joka päivä tekemisissä, eikä sellasia asioita, kuin esim. laihtumista niin nopeesti huomaa. Ja yleensä melko selvä merkki siitä, että eläin on kipeä, on se, että se ei syö. Mutta meijän otushan söi. Se söi huomattavasti enemmän ja isommalla innolla kun koskaan ennen. Yleensä se on ollu varsinaisen nirso, mutta nyt meni ruokaa ja paljon ja oikein reippaasti. Se ilmeisesti johtui kilpirauhasen liikatoiminnasta, jota ei sitten loppujen lopuks tutkittu, mutta niin lääkäri veikkaili. Eli jos sitä ei ois ollu, ni oltais luultavasti viety se lääkäriin jo paljon aiemmin. Tosin sekään ei ois auttanu, mitään ois silti tuskin ollu enää tehtävissä.

Verikokeista paljastui, että munuaiset ja maksa oli molemmat ihan sökönä. Munuaisista toimi enää 1/4. Sitten piti tehä sellanen vaikea päätös, että päästääkö kissan vihreämmille laitumille vai yritetäänkö hoitaa. Hoitona ensin viikonlopun yli annettava suonensisäinen nesteytys ja sitten pillereitä koko loppuiän ja erikoisruokaa. Periaatteessa tehtiin jo se päätös, että ei hoideta, koska mielestämme ei ois eläimen elämää joutua syömään loppuikänsä lääkkeitä ja mahdollisesti kärsimään kivuista (sitähän ei kukaan tiedä, miltä kissasta loppujen lopuks tuntuu) ja siltikin elinajan ennuste ois ollu 2 kk - 3 v, eli ei kovin hyvä. MUTTA koska synnytys oli niin lähellä, ni halusin saada vielä muutaman viikon lisäaikaa, jotta ehdittäis hoitaa synnytys alta pois ja hyvästellä kisuli. Oli muuten ikävää olla siellä eläinlääkärillä, kun koko ajan vaan itketti, ni oli tosi vaikee kysellä lääkäriltä mitään ja muutenki halus vaan pois sieltä.