Kesän suunnitelmiin kuuluis murehtimattomuus ja kesästä ja muutenkin elämästä nauttiminen.. saas nyt sitten nähdä miten onnistuu.. luultavasti ei kovin hyvin. Jos nyt ajatellaan kovin positiivisesti (kun eiks se aina auta.. :)), niin tää vois olla meijän vika kesä kahestaan. Ja muutenkin kun syksyllä alkaa ne hoidot, niin sittenhän niitä ehtii taas miettii enemmän kun tarpeeks.

Vois aatella, että kesällä tekis kaikkea sellasta, mitä ei sitten "voi" tehdä, kun on joskus niitä lapsia. Ekaks tulee vaan mieleen juominen ja baareissa hilluminen yms., mitä en siis todellakaan harrasta muutenkaan. Ainoot kaverit kenen kans tätä vois yleensäkään edes kerran kesässä harkita tekevänsä, ovat nyt siis molemmat raskaana, joten se kaatuu vähän sitten siihen. Ja muutenkin.. kaikista eniten mä nauttisin juurikin niistä lapsiperheen arkeen kuuluvista tekemisistä.. kuten puistossa käymisestä, rannalla lotraamisesta, Korkeasaaresta, yms. arkisesta puuhasta. Joten mitä sitä keksit nyt sitten kesäks tekemistä. Onneks mulla on aika paljon opiskelua tässä, niin osa aivokapasiteetista suuntautuu ainakin pakostikin sille suunnalle. Toisaalta opiskeluala koskee hyvin läheisesti lapsia, joten sitä tulee aina mietittyä pakostikin siinä sivussa..

Tänään juttelin äitin kanssa koko tästä hommasta vähän ja sanoin, että mennään syksyllä sinne Jorviin. No se rupes heti puhumaan adoptiosta, että sehän on myös ihan hyvä ratkasu. No niinhän se onkin, mutta vähän jouduin toppuuttelemaan, että ehkä siitä ei ihan vielä tässä vaiheessa oo aiheellista puhua.. :) Mutta hyvä, että tukea kuitenkin tulee sitten siihenkin, jos joskus on tarvetta. Mä olin kuulemma sillon joskus neljäsvuosisata sitten saanu erittäinkin hyvin alkuni ja raskaus ja kaikki muu oli kuulemma tosi helppoa. Ei siis ole perinnöllistä ainakaan tollanen helposti sikiävyys.. ainakaan siis meijän perheessä.

Mutta siis tämän postauksen tarkoituksena on yrittää juurruuttaa omiin aivoihin sellanen ajatus, että nyt unohtais kolmeks kuukaudeks koko vauvantekopuuhan ja kaiken siihen liittyvän ja keskittyis nauttimaan elämästä. Pitäis elää niin kuin sitä mahollisuutta ei edes olis, että jotain vauvaa vois yrittää. Harrastais seksiä juurikin sillon kun muutenkin tuntuu siltä, eikä vaan silleen, että on "pakko". Tänään on onneks jo paljon parempi mieli kun eilen, niin ehkä kun se aurinko paistaa ja mielekästä puuhaa muutenkin kesän aikana koittaa keksiä, vauvanteon unohtaminen ehkä onnistuukin. Ja kesä menee muutenkin aina niin ylinopeesti ohi, että turha sitä on surkuun hukata.

Ainii, aloin tänään ettimään neuleohjeita, kun kait sitä vois jotain tehdä niille tuleville vauvoille.. kavereiden vauvoille siis.. omalle en vielä alota.. :)