Lapsen "teko" on todellakin totista työntekoa. Tänään bongasin tikulla mahdollisen oviksen, (testiviiva ei ollu ihan niin vahva, kuin kontrolliviiva, mutta vahvin kuitenkin, mitä koskaan ennen on ollu) ja sittenhän se pakollinen lapsenteko sai alkaa. On sitä tosin tehty viikon aikana muutenkin hyvin säännöllisesti ja ahkerasti, mutta nyt piti saada vielä viimeset annokset sisään. Ja eihän siitä meinannu mitään tulla, suorituspaineiden ja muiden takia. Joten ei se mitään hauskaa ollu ja kauan siinä kesti, mutta tulipahan tehtyä. :) Nyt ei kyllä tee yhtään mieli.. vähään aikaan ainaskaan. Nyt tuntuis siltä, jos pitäis arvailla ja oireista vois jotain päätellä, että se ovulaatio ois nyt illalla ollu.. koko loppuillan on vasen puoli ollu tosi kipee ja vihlonu ja liikkuessa sattunu. Eli kyllä siellä tuntuis jotain tapahtuvan. Nyt kuitenkin illalla kun tein toisen testin, ni se oli jo haaleempi, tosin unohdin sen varmaan tunniks pesukoneen päälle, kun ei se tuloksen tietäminen siinä vaiheessa enää ollu niin akuuttia. Mutta huomenna vois testata vielä ihan mielenkiinnosta, että jos viiva on kokonaan haalistunu, niin sitten luultavasti oli tänä iltana.

Musta on tosi kiva, kun nyt ollaan ruvettu puhumaan kaikkia vauvajuttuja.. vaikka se ei kyllä oo mitenkään järkevää, ku en usko, että kumpikaan tosissaan uskoo, että tää vois onnistua, mutta kuitenki nyt on varsinaisesti eka konkreettinen yritysmahollisuus, niin jotenki se on taas niin pinnalla.. ja kivahan siitä on tietty puhua..