Eilen oli taas vyöhyketerapiaa. Tällä kertaa ei tullu päänsärkyä, eikä mitään muitakaan ikäviä tuntemuksia. Päin vastoin, tuntui, että tuli oikein energinen olo.. kudoin vielä puol yhteen villahousuja ja kuudelta heräsin, eikä enää väsytä. Tiedän, että se kyllä kostautuu tänään vielä myöhemmin, kun ois tarkotus mennä Korkeasaareen, jossa joutuu kuitenkin jonkun verran kävelemään. Mutta pitää yrittää aurinkoiset päivät käyttää hyödyks, eikä vaan sisällä istua.

Samoin tänään täytyy suunnata ompelukoneostoksille. Eilisessä energiapuuskassa aloin myös ompelemaan verhoja pinnikseen, mutta aikani tapeltuani mun paskan ompelukoneen kanssa, piti sekin homma jättää kesken. Ei vaan kerta kaikkiaan toimi se kone. Nyt jos ostais sitten vähän paremman, vaikka maksaiskin vähän enempi. Jos sais vaikka jonkun käytetyn ja huolletun merkkikoneen, niin alkais taas ompelukin sujumaan ja maistumaan. Aika hyvin vie tota ompeluintoa, kun valtaosa ajasta menee vaan koneen kanssa tappeluun. 

Viimenen neuvolalääkäri oli viime viikolla. Ei ollu paikat viel yhtään auennu, vaikka sitä vähän pelkäsinkin, kun jatkuvasti supistaa. Lääkärikin sai yllättävän hyvin kokeiltua vauvan asentoa, vaikka yleensä siinä vaiheessa, kun joku vatsaan koskee, tulee heti sellanen supistus, että tunnustelu on ihan mahotonta. Aluks oli sitä mieltä, että pää on tuolla oikeessa reunassa, mutta sit kun teki sisätutkimuksen, niin sanoi kuitenkin tuntevansa pään sormilla sieltä alakautta. Joten jäi nyt vähän epäselväks, että miten päin siellä ollaan. Musta itestä tuntuu, että se on koko ajan ollu pää alaspäin ja nyt on sitten kääntyny jostain syystä ihan ympäri ja miten sattuu. Eilen kun vyöhyketerapeutti (joka on siis myöskin kätilö), kokeili, niin sanoi, että pää ois ihan selvästi tossa vasemmassa reunassa ja sitten tyyppi alottikin hikkaamisen ja siinä kohtaa se just näkykin, joten uskottakoon.

Muuten lääkärissä oli kaikki ok, hemoglobiini oli noussu kymmenen pykälää, mutta jatketaan vielä rautaa sen verran, että saatais se noin 130:een. Ja joka päivä kyllä väsyttää siihen malliin, että tuntuu että sais se kyllä vielä reippaasti nousta. Paineet oli hyvät, mutta syke oli taas 130. Ei oo kyllä noin korkee ollu vielä koskaan, viimeks ku oli lääkäri, ni oli 127. Aattelin, että se johtu siitä, ku sillä kertaa olin yksin, ni että jännittä enemmän, mutta nyt E oli mukana, ni ei se sitten johtunutkaan siitä. Ehkä mä vaan pelkään lääkäreitä. :)

Huomenna on sitten neuvola ja jos siellä vauva tuntuu vielä olevan väärinpäin tai täti ei saa jostain syystä kunnolla testailla, ni sitten tulee lähete äitipolille, johon pääsis sitten ens viikon alussa ultrailuun ja mahdolliseen kääntöön. Jotenkin tuntuu, että lähete tulee, kun se neuvolatäti on niin innokas niitä lähetteitä laittamaan. Kääntöön en kuitenkaan haluis joutua, joten toivottavasti vauva tajuis ite kääntyä.. onhan sillä tässä vielä pari viikkoa aikaa.